Miten surua voi käsitellä eri tavoin?
Suru on yksilöllinen kokemus, eikä sitä voi typistää yhdeksi selkeäksi poluksi. Jokainen ihminen suree omalla tavallaan, eikä ole olemassa vain yhtä oikeaa keinoa käsitellä menetyksiä. Tässä tekstissä tarkastelen hieman erilaisia näkökulmia surun käsittelyyn ja sitä, miten sureva voi löytää itselleen sopivimman tavan kohdata tunteensa.
1. Surun ei aina tarvitse olla näkyvää.
Vaikka moni kokee tarvetta puhua surustaan tai käsitellä sitä avoimesti, kaikki eivät toimi näin. Jotkut saattavat käsitellä suruaan enemmän sisäisesti, ilman että se näkyy ulospäin. Tämä ei tarkoita, että suru olisi vähäisempää tai vähemmän merkityksellistä. On tärkeää hyväksyä, että jokainen käsittelee suruaan omalla tavalla, eikä surun ulkoinen ilmeneminen kerro sen syvyydestä.
2. Suru ei aina kulje lineaarisesti.
Vaikka usein ajatellaan, että suru etenee tiettyjen vaiheiden kautta, todellisuudessa se voi olla kaoottista ja aaltoilevaa. Joillakin suru voi palata voimakkaana vielä vuosienkin jälkeen, kun taas toisilla sen intensiteetti laantuu nopeammin. Myös surun hetkellinen katoaminen – esimerkiksi ilon ja naurun kokeminen kesken surun – on täysin normaalia. Suremiseen ei ole yhtä kaavaa, eikä siinä tarvitse edetä "oikein".
3. Kaikki eivät tarvitse rituaaleja.
Hautajaiset ja muut rituaalit voivat tuoda lohtua ja antaa rakenteen surulle, mutta kaikille ne eivät ole välttämättömiä. Joillekin voi olla helpompaa käsitellä menetystä omalla tavalla ilman perinteisiä muotoja. Tämä ei tee surusta vähemmän merkityksellistä. On tärkeää antaa ihmisille vapaus surra tavalla, joka tuntuu heille luontevalta – oli se sitten osallistuminen hautajaisiin tai esimerkiksi hiljainen yksinolo.
4. Surua voi käsitellä toiminnan kautta.
Kaikki eivät halua tai pysty istumaan alas käsittelemään suruaan perinteisin keinoin, kuten keskustelemalla. Toisille sureville tekeminen voi olla paras tapa käsitellä tunteita. Fyysiset aktiviteetit, kuten lenkkeily, luonnossa liikkuminen tai käsillä tekeminen, voivat olla keinoja jäsentää ajatuksia ja antaa surulle tilaa. Tämä ei tarkoita surun pakenemista, vaan sitä, että jokainen ihminen käsittelee tunteitaan eri tavoin.
5. Kaikki eivät tarvitse ympäristön tukea.
Vaikka moni kaipaa surevana läheisten tukea ja läsnäoloa, toiset taas tarvitsevat enemmän yksinoloa ja tilaa. Tuki ei aina tarkoita jatkuvaa läsnäoloa – joskus paras tuki on antaa surevalle rauha käsitellä tunteitaan ilman painetta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Surevan ihmisen toiveita on hyvä kunnioittaa, vaikka ne poikkeaisivat omista käsityksistä siitä, miten surun tulisi näkyä ja ilmetä.
Suru on monimuotoinen ilmiö, jota ei voi asettaa yhteen muottiin. Se voi olla näkyvää tai näkymätöntä, aaltoilevaa tai yllättävän tasaista, lyhytaikaista tai elinikäistä. Tärkeintä on, että jokainen saa kohdata surunsa omalla tavallaan – ilman ulkopuolista painetta tai odotuksia siitä, miltä surun "kuuluisi" näyttää.
.jpg)
