Mitä suru on – ja miten sen kanssa oppii elämään?

Suru on yksi elämän inhimillisimmistä tunteista. Se on reaktio menetykseen, olipa kyseessä läheisen ihmisen poismeno, parisuhteen päättyminen, terveyden menettäminen tai jokin muu tärkeä asia elämässä.

Mutta vaikka surua voi kokea monessa tilanteessa, kuolemaan liittyvä suru on usein erilaista. Se tuo mukanaan lopullisuuden tunteen – tietoisuuden siitä, ettei menetettyä ihmistä voi enää saada takaisin. Kuoleman kohtaaminen saa meidät myös pysähtymään ja pohtimaan omaa elämäämme: Mitä jää jäljelle, kun joku lähtee? Ja miten elämä jatkuu, kun jotain tärkeää on poissa?

Suru ei ole yhtä ja samaa kaikille

Jokainen suree omalla tavallaan. Suremisen tapa, kesto ja tunteiden voimakkuus ovat aina yksilöllisiä. Ne riippuvat siitä, millainen suhde meillä oli vainajaan ja mitä menetys meille merkitsi.

Suru voi tulla suurena aaltona, tai se voi hiipiä hitaasti, päivä kerrallaan. Toisille se tuntuu fyysisenä kipuna, toiset taas kokevat surun tyhjyytenä tai unettomina öinä. Surun keskellä voi myös yllättyä siitä, kuinka monenlaisia tunteita sen mukana tulee:

<3 Ikävä ja kaipaus
<3 Viha ja katkeruus
<3 Pettymys tai syyllisyys
<3 Helpotus – varsinkin, jos kuolemaa edelsi pitkä sairaus

Kaikki tunteet ovat sallittuja. Suremiseen ei ole oikeaa tai väärää tapaa, ja jokainen käsittelee menetystä omalla tavallaan.

Miksi sureminen on tärkeää?

Vaikka suru tuntuu raskaalta, se on myös välttämätön osa menetyksestä selviytymistä. Sureminen auttaa meitä hyväksymään tapahtuneen ja käsittelemään menetystä vähitellen.

Suru ei ole vihollinen, josta pitäisi päästä eroon. Päinvastoin – se on osa paranemisprosessia. Se auttaa meitä rakentamaan elämää uudelleen ja löytämään uudenlaisen, pysyvän yhteyden menetettyyn ihmiseen. Vaikka hän ei ole enää läsnä fyysisesti, hän kulkee mukanamme muistoissa, puheissa ja tavassa, jolla elämme elämäämme.

Suru ei katoa, mutta sen kanssa oppii elämään.

Elämä jatkuu – mutta se ei ole enää sama

Menetyksen jälkeen maailma ei palaa entiselleen. Mutta ajan myötä ihminen oppii elämään uuden todellisuuden kanssa. Suru pehmenee, muuttuu osaksi meitä – ja muistot menetetystä ihmisestä kantavat läpi elämän.

Millaisia ajatuksia suru sinussa herättää? Oletko kokenut, että suru voi olla myös osa paranemista? Voit jakaa kokemuksesi, jos haluat – tai antaa surun vain olla, omana tärkeänä tunteenaan.

‍